ITSENSÄ HYVÄKSYMINEN

Olen kokenut itseni rumaksi, erilaiseksi, huonoksi, lihavaksi ja ennenkaikkea pettyneeksi näistä kaikista yhteensä. Omat tulevaisuuden valmennukseni tulevat pitämään sisällään itsetuntoa tukevia vinkkejä/neuvoja. Hyvä itsetunto on itsessään ihmisen kauneus, se kauneus ei pidä sisällään omaa kokoa, muotoa, ihon kuntoa, puhetyyliä, hiuksien laatua tai omaa työpaikkaasi. Itsetunnossa kysymys on itsensä hyväksymisestä sekä omiin mahdollisuuksiin uskomisesta. Minun taival huonosta itsetunnosta on johtanut syömishäiriöön, mutta uskaltaisin jopa väittää, että syömishäiriö ajoilla uskoin kyllä omiin mahdollisuuksiini. Osittain syynä oli varmasti sairasmielikuva terveellisyydestä, jota tavoittelin omalla tavallani.

Mutta oleellinen kuitenkin puuttui, itsensä hyväksyminen.

Kävimme kumppanini kanssa yksi päivä ottamassa muutamia kuvia postauksia varten. Muistan vuosia sitten tehneeni samaa kavereideni kanssa ja kuvia katsellessani mietin, että miksi hitossa mikään kuvistani ei onnistunut.

Hymyni oli ruma, siristin silmiäni, kehossani oli ongelmakohtia ja hiukseni olivat huonosti. Ulkonäköni kokonaisuudessaan oli menettänyt arvonsa.

Monesti mietin, että miksi juuri minun kuvani eivät onnistunut. Samalla reissulla otin aina ystävästäni kuvia ja jokaikinen kerta mielessäni pyöri, miksi ystävieni kuvat onnistuivat joka kerta. Vuosien jälkeen olen kerennyt pohtia sitä kysymystä ja olen päätynytkin vastaukseen. Olin niin kriittinen itseäni kohtaan ja vihasin kovasti kuvissani näkyvää aitoa Jeninaa

Itseäni peilistä katsoessani, tein aina ilmeen, jonka uskoin pukevan minua parhaiten, hetkellisesti. Uskoin näyttäväni myös kuvissa samalta. Kuvissa kuitenkin huomasin kaikki ne ongelma kohdat esimerkiksi hymyssäni, joita peilin edessä en huomaa. MIKSI? Hymyillessäsi peilin edessä näät itsesi koko ajan, pystyt helposti laittamaan hymyä suuremmalle tai jopa pienemmälle, jotta se miellyttää silmiäsi. Pään asento on sinulla muokattavissa, tottakai valitset sieltä sen kuvakulman joka pukee sinua parhaiten. Yleensä saatat myös keskittyä pelkästään naamaasi, jonka seurauksena unohdat kehosi kokonaan. Tämä oli toinen juju minun "epäonnistuineissa" kuvissa.

Keskityin peilistä katsoessani kasvoihini, jotka koin kauniiksi niitä väännellessäni silmilleni sopiviksi. Kuvissa näkyvä vartaloni yleensä "pilasi" koko kuvan, koska minun oli erittäin vaikea hyväksyä omaa muodokasta vartaloa. 

Nyt kun vertaan itseäni sieltä vanhoilta ajoilta tähän päivään, osaan katsoa oman kauneuteni kokonaisuutena. Minun ei tarvitse räpsiä itsestäni 200 kuvaa, jotta löytäisin sieltä yhden onnistuneen. Olen kameran edessä oma itseni, siinä asennossa ja sillä ilmeellä kun olen muutenkin. Hymyilen kameralle niinkuin hymyilisin asiakkaille, istun sillä tavalla kun istuisin normaalistikkin, seison paikallaan ilman, että vedän vatsaani sisään ja ennenkaikkea olen omaitseni sisäisesti, että ulkoisesti.

Tottakai edelleen valkkaan otetuista kuvista parhaimmat, mutta turha itsekriittisyys on kadonnut. Välillä silmät on kiinni ja tuuli tuo tukan silmille. En lähde ottamaan semmoisia kuvia, jonka vuoksi en myöskään julkaise niitä. Kuinka uskomaton tunne voikaan olla, kun arvostat itseäsi. Se tunne kun osaatkatsoa hyvillämielin omia kuviasi ja ympärilläsi olevia asioita.

Katso kuvistasi kokonaisuutta, elä tiettyä ominaisuutta!